Emigrantit

Ģąščķ Ąķćåė
Myrkytetyssä kaupungissa
lihansa nautintojen jälkeen
he unohtavat veljensä
ja tämän märkivät haavat,
ja lähtevät kiireesti
lumoavasta synnyinmaastaan,
rukiin tuoksuisesta
tuntemattomaan suuntaan.
Mikä vaivaa
heidän nukkuvia sydämiään?
Kohtalo liitelee
heidän oudoissa unissaan,
jotka  houkuttavat heitä Länteen?
Mutta missä ovat maailman puutarhat,
prinsessan hyväilyt?
Mikä kiusaa heitä
näin monien vuosien jälkeen?
Heidän sielunsa piilee
kätketyissä riimeissä.
Kuoleman nostalgia,
älä kulje heidän ohitseen.
He ovat sinun lapsiasi,
hiillokseksi  muuttuneita.
Marin Angel