Minne mennaan? Ja mita meita odottaa?
Taas lentaa muualle sielua haluttaa.
Muualle, missa ei ole julmuutta
Ja missa arvossa on aitoa rakkautta.
Niin ahdistaa, kun joku saa oikeutta
Lakkauttamaan syytonta elamaa,
Kun valkoiseksi varjataan mustaa
Ja leimataan totuudeksi valehtelua.
Taa maailma me voidaan kylla kadottaa,
Jollemme opettele arvostamaan sita,
Niin helppoa on hyvyytta sailyttaa
Ja lopettaa vain syntynytta riitaa.
On heitettava pois kuolettavia aseita,
On unohdettava omasta heikkoudesta,
Me kaannetaan vastaan virtaa veneita
Ja noustaan vaarallisesta sairaudesta.
Me tarvitaan niin vahan aikaa mut aivot enemman
Jottemme joudu helvettiin
Olkoon vain aurinko paistamassa edessa meijan
Ja itaan polku kulkee, vain niin.