Песнь афинян Ateenalaisten laulu - Viktor Rydberg

Алексей Михайлов 6
Смерть – это счастье, когда умираешь с братьями рядом
В схватке за земли отцов, в битве за край свой родной.
Пусть твоё сердце гневом зажжётся во имя отчизны,
С радостью жертвуй собой ради потомков своих.
Смело идите вперёд, вы юное племя героев,
Мысли о бегстве забыв, страх и сомнения прочь!

Ратная слава сразу померкнет,  если сражаясь
Вдруг на глазах молодых старец убитым падёт.
Смерть – это вотчина юношей смелых, чей неувядший
Благоухает венец, сотканный из цветов.
Храбрым навеки останется юноша,  дева – прекрасной.
Тот, кто сражаясь погиб – в смерти, как в жизни, блистал.

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eess; urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntym;maatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eesp;in voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
V;istymys mielest; pois! Pelvosta tunnetta ei.

Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eess; s; vaan vanhuksen kuolevan n;;t.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun h;ll; viel;
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehist; rohkea aina h;n olkoon,
Taistossa kaatuen h;n kaunis on kuolossa my;s.